01 syyskuuta, 2015

Last august memories

Kiitos Mikä iloinen yllätys täällä odotikaan mua tänään, kun luin teidän lähettämät kommentit (niihin vastailu jatkuu tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen pitkälle yöhön). Niin moni teistä otti muhun yhteyttä henkilökohtaisesti ja oli hienoa, että postaus sai aikaan paljon erilaisia ajatuksia. Lauantain jälkeen ei ole näkynyt eikä kuulunut tästä "salaisesta ihailijasta", joten toivotaan eilisen kirjoituksen kulkeutuvan myös hänen silmiin.

Halusin tulla jakamaan teille vähän iloisempiakin kuulumisia, nimittäin vuorossa olisi pitkästä aikaa sekalainen kuvakooste viime aikojen tekemisistä. Toivottavasti pidätte!

IMG_3903 (2)eas

Nellyn kenkäosasto on mun suurin pahe ollut jo yli puolen vuoden ajan. Eksyn sinne onneksi todella harvoin, mutta sitten kun se tapahtuu niin se on menoa! Tällä kertaa tilaukseen lähti kolmet aivan erilaiset kengät ja tässä näkyy niistä kauneimmat. Mitäs sanotte väristä - HOT vai NOT?

IMG_1893 (2)s

Näitä ruokakuvia riittää jälleen tässä postauksessa, haha :D Seinäjoelle on saapunut uusi Holy Smoke-niminen ravintola ja päätettiin mennä heti Iriksen kanssa testaamaan sen annokset. Päädyttiin molemmat grillattuun kanaan bbq-kastikkeella sekä grillatuilla kasviksilla. Hyvää ja hieman erilaista kuin mihin täällä päin ollaan totuttu.

IMG_3822 (2)kssss

Tässä näkyy tämän päivän lookki, joka käytiin ikuistamassa pitkästä aikaa Törnävänsaaressa. Sieltä löytyi suloinen vaaleanpunainen tausta, joka oli kuin tehty tuomaan esille tämä asu. Lisää kuvia näette aivan pian!

IMG_2570 (2)ss

Moni on kysellyt mun uudesta autosta ja tältä se siis näyttää. Eli kyseessä on juuri mulle sopivan kokoinen Audi A3 Valitettavasti mulla oli tänään huonoa tuuria, nimittäin naapuri ajoi sen kylkeen...

IMG_3938 (2)s

Katsokaa kuinka kesäiseltä mun tämän hetkiset blogieväät (keksin hauskan nimen) näyttää! Tuoreita mansikoita saa edelleen, mutta puolet arvokkaampana... Noh nyt niistä täytyy vielä nauttia, kun voi. Pakko yrittää säästää muutama huomiseksi aamupalalle.

IMG_2590 (2)d

Viimeisiä aurinkoisia kesäpäiviä vietettiin Iriksen synttäreiden kunniaksi terassilla. Baarimikko loihti meille raikkaan hedelmäiset drinkit. Vitsit miten tällaisia päiviä tuleekaan ikävä!

IMG_3400sw

Eilen vietettiin kaverin kanssa shoppailupäivää Vaasassa. Lämmin päivä, syysvaatteiden shoppailua huonolla menestyksellä (lompakko kiittää) ja herkullista luottoruokaa Amarillossa.

IMG_3892 (2)p

Mä löysin ne!! Ja vielä edullisesti. On nämä vaan niin nätit balleriinat, vaikka melko yksinkertaiset ovatkin.

IMG_3923 (2)aa

Cloetta lähetti mulle karkkiyllätyksen ja tällä kertaa paketista paljastui Tuplasta valmistettuja proteniini- ja energiapatukoita. Odotan innolla, että pääsen testailemaan näitä ensimmäistä kertaa huomenna. Yksi sana = NAM!

Nyt kommenttiboksin kimppuun, nukkumaan ja aamulla olisikin lähtö Tampereelle Iriksen kanssa shoppailemaan sekä blogimiittiin. Mutta hyvää yötä kaikille teille, jotka ootte vielä hereillä

31 elokuuta, 2015

Kun pelko valtaa mielen

Varoitus! Tämä postaus eroaa paljon mun normaaleista kirjoituksista eikä sovi yhtään heikkohermoisille (varsinkaan tähän aikaan yöstä).

Alaoven paukahtaminen, ikkunalaudalle lentävä lintu, postiluukusta kolahtavat mainokset, ikkunaan osuvat auton valot, rapussa vastaan tuleva naapuri, kylminä öinä naksahtava parvekkeen ovi...

Elämän arkisia ääniä ja tapahtumia, joihin tuskin aikaisemmin edes kiinnitin huomiota. Tai en ennen viime viikkoa, jolloin tapahtui jotain... Ajattelin aluksi, että en kirjoita tästä koko aiheesta tänne blogiin mitään koska: a) Tämä ei kuulu blogin aihepiireihin ja b) En tiedä onko tästä puhuminen hyvä vai huono juttu. Kirjoitin aiheesta kuitenkin tilanpäivityksen blogin Facebook-sivuille ja siellä mulle näkyvät tilastot kertoo, että tämä kyseinen päivitys on tavoittanut tähän mennessä jo lähes 13 tuhatta ihmistä. Sain todella monta yhteydenottoa yksityisviesteillä niin blogin kuin mun oman Facebookin inboxiin, kaverit soittelee ja laittaa viestiä aiheesta, asiakkaat ja työkaveritkin töissä tietää tästä, joten ajattelin antaa palaa - puran tämän kaiken nyt mielestäni pois. En tiedä auttaako tämä, mutta täytyy edes yrittää.

Oli normaali arki-ilta. Olin koko päivän menossa, kunnes illalla kotiin päästessäni päätin rentoutua tuttuun tapaan. Eli sammutin kämpästä hieman valoja ja istahdin koneen ääreen näpyttelemään postausta. Tämä seuraava teksti on kopioitu suoraan tilanpäivityksestä.

"Se tunne, kun kirjoitan illalla yhdentoista aikaan pöydän ääressä postausta. Pihalla on jo pilkkopimeää ja kämppään valoa tuo ainoastaan läppäri sekä yksi jalkalamppu. Ovikello soi ja ensimmäisenä mieleen tulee, että onkohan jollain naapurilla asiaa... En avaa ovea, kun ketään ei näy vaan ajattelen, että ehkä se ei ollut mitään tärkeää. 

Menee 10 minuuttia ja ovikello soi kaksi kertaa ihmeelliseen tahtiin, mutta ketään ei näy. Hälytyskellot alkaa tässä vaiheessa soida, kun kerrostalon rapun alaovi on lukossa eikä kukaan ole soittanut mun ovipuhelinta. Odotan hiljaa paikallani, kunnes vartin päästä katson ovessa olevalle ikkunalle ja siinä seisoo mustiin vaatteisiin pukeutunut hahmo!! Äkkiä puhelin käteen ja kirjoitan viestiä kaverille, joka lähtee heti tulemaan mun luo. Hahmo katoaa hetken päästä ovelta ja kun kaveri saapuu niin hän huomaa mun ovenkahvaan jätetyt kolme valkoista ruusua. 

Hahmo oli yhteensä yli puoli tuntia mun oven takana seisomassa ja jos tarkoitus oli vaan tuoda mulle kukkia siihen aikaan illasta/yöstä niin mönkään meni... Tämä tyttö vietti loppuillan selvittämällä miten kaikki yhteystiedot saa salaisiksi ja nukkumaan mennessä säikähdin jokaista pientäkin ääntä. Hyi miten kylmät väreet meni pelkästä kirjoittamisestakin."

Nyt tuli niin huono olo, kun aloin kertaamaan tapahtumia päässäni.. Muutamat asiasta tietäneet rauhoitteli mua kasvotusten sekä puhelimessa. Ja kun luin teidän lähettämiä viestejä omista kokemuksista sekä tsemppejä (=) niin sain unohdettua koko tapahtuman parissa yössä. Kunnes tuli lauantai ilta.

Olin kuskissa kavereita ja saavuin kämpillä yöllä vasta neljän aikoihin. Silloin oli pimeä sateinen keli enkä pelännyt sekuntiakaan kävellessäni tyhjällä kadulla. Tulin sisälle, kävin pesemässä meikit ja siirryin sänkyyn selaamaan puhelinta. Ovipuhelin soi. Tässä vaiheessa melkein pääsi itku tällaiselta tytöltä, joka ei yleensä turhasta säikähdä. Jähmetyin sänkyyn, odotin hetken ja jatkoin Instan feedin selailua. Menee taas vartti ja ovipuhelin soi kaksi kertaa peräkkäin "tuttuun" ihmeelliseen tahtiin. Juoksen pimeässä ikkunalle katsomaan kadulle, mutta ketään ei näy eikä taaskaan kuulu lisää soittoja.

Ovikellon ja-puhelimen soiminen oli mulle aina iloinen merkki siitä, että kaverit tai muut läheiset tulee kylään. Nyt niiden ääni on kuin suoraan kauhuleffasta. Joka kerta, kun ne soi niin tapahtumat alkaa välähdellä mielessä.

Lauantaista lähtien oon ollut normaalia säikympi ja hermostunut. Ehkä jopa salaa vältellyt kämpillä olemista, joka on todella väärin. Onhan tämä mun koti. Oon menettänyt yöunet miettien, että kuka mulle tekee tällaista?!! Ja MIKSI. Ainoa näitä kahta kertaa yhdistävä tekijä on mun Snapchat. Kummallakin kerralla lisäsin sinne uuden snäpin kämpiltäni - kului vartti ja nämä tapahtumat alkoi. En tiedä onko sattumaa, mutta sitä mä todellakin toivon.

Mutta jos ei niin voinko mä enää ikinä päivittää someen mitään reaaliajassa ainakaan kotona, kun siitä voi joku sekopää tajuta mun olevan yksin. Syytän itseäni tällä hetkellä siitä, kun oon mennyt täälläkin muutamaan otteeseen mainitsemaan asuvani nykyään yksin. Kuten moni mulle sanoi niin enhän mä voi ikinä tietää, että millaisia ihmisiä siellä ruudun toisella puolella. Viime viikolla blogiini oltiin tultu muun muassa Googlen hakusanalla "Saija Ritamäki perse". En voi ikinä tietää kuinka joku voi haluta aiheuttaa mulle pahaa. Mielessä vaan pyörii ajatus: Mitä jos olisin ensimmäisellä kerralla avannut oven?

Jos tämä kaikki johtuu siitä, että satun olla bloggaaja niin se vetää mut aika sanattomaksi.

30 elokuuta, 2015

Ihmetyksiä jakavat asukuvaukset

IMG_3148 (2)ssse
IMG_3379s

Kamera. Se ihmeellinen vekotin, jonka näkyminen julkisilla paikoilla herättää jokaisen ihmisen mielenkiinnon. Muistan kuinka blogin alkuaikoina oli outoa ja ehkä jopa vaikeaa kaivaa kamera esiin ravintolassa ja räpsiä kuva ruoka-annoksesta. Muut syömässä olevat ihmiset tuijotti ja jotkut jopa ihmetteli ääneen, että mitä mä oikein teen? Nykyään muiden katseisiin ei kiinnitä enää edes huomiota, kun siihen on tottunut... Paitsi asukuvia ottaessa asia on ihan toinen.

IMG_3152 (2)xll
IMG_3390fl

Tänään viimeksi räpsittiin kuvia julkisella paikalla ja tarkalleen sanoen erään koulun nurkalla. Vastapäätä oli menossa pienten poikien pesäpalloharjoitukset, vasemmalla puolella vieressä isä opetti kahta poikaa pelaamaan jalkapalloa, ohi pyöräili vanhempi pariskunta ja kameran edestä meni lenkkeilijä koiran kanssa. Näitä kaikkia yhdisti se, että jokainen melkein pysähtyi kameran nähdessään. Sitäkin enemmän ihmetyksiä jakoi se, että pyörin ja hyörin kameran edessä kaikenlaisissa asennoissa.

IMG_3249sss5
IMG_3398jjl

Knitting Gina Tricot | Jeans Gina Tricot | Bag Michael Kors (addlink) | Shoes Adidas/Def-Shop (gift) | Watch Marc Jacobs | Bracelet Marc Jacobs | Sunnies Rayban (addlink)

Lukijat näkee vain blogiin päässeet asukuvat, mutta niiden takana saattaa monesti olla mitä erikoisempia kuvaustilanteita. Kerran eräs mies jäi sivusta seuraamaan koko kuvauksen, hetki sitten lukija kommentoi ja kertoi nähneensä mut hänen takapihallaan kuvailemassa, jotkut saattaa näyttää peukkua ohi kävellessä ja pieni osa ihmisistä katsoo hieman vihaiseen tyyliin.

Kameran näkymiseen julkisilla paikoilla ei varmaan koskaan tulla tottumaan, mutta olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä ja mahdollisia kokemuksia asiasta; Ootteko bonganneet ihmisiä kuvailemasta ja millaisia fiiliksiä se herättää teissä?